Tihkusateisena lokakuisena lauantaina loimaalaiset saattoivat hieraista silmiään kahdesti, kun tavallisten loimaalaisten suosimilla julkisilla paikoilla tapahtui odottamattomia asioita.
Loimaan kauniissa puisessa pääkirjastossa vasta heräiltiin lauantain aamupäivään, kun lukusaliin ja muihin kirjaston tiloihin alkoi pikkuhiljaa kokoontua kummaa väkeä. Tavallisilta vaikuttavat kirjastovieraat ottivat hyllyistä kirjoja ja ryhtyivät lukemaan niitä väärin päin. Jotkut heti kirjaston aukeamisen jälkeen lehtiä lukemaan tai lukemista lainaamaan ja palauttamaan saapuneet vakioasiakkaat kummeksuivat sivusilmällä väärinpäin lukevia asiakkaita. Hetkeä myöhemmin samat väärinpäinlukijat ryhtyivät repimään kirjan sivuja ja tiputtamaan niitä lattioille. Kun sivut oli kirjoista revitty loppuun, kirjastovieraat siirtyivät lainaustiskille lainaamaan jäljelle jääneet kannet.
Kirjastovirkailijat lainasivat kannet tyynesti ja vieraat poistuivat paikalta. Kirjaston vakioasiakkaat pyörittelivät päitään ihmeissään, joku hymyili ja joku kurtisteli kulmiaan. Käytäviltä kuuluu pohdintaa, että olikohan tämä joku mielen ilmaus tai performanssi. Tempaus herätti kysymyksiä, että olikohan tuo lukemisen puolesta vai vastaan? Se jää jokaisen paikalla sattuneen kokijan pohdittavaksi. Myöhemmin samana lauantaina, puolen päivän jälkeen Loimaan Prisman eteen kurvasi arvokas tumma auto, josta nousi vetiselle asfaltille tuntematon kuningas seurueineen. Jo aikaisemmin Prisman käytävillä oli kuiskittu, että HÄN on tänään tulossa tänne.
Kuningas asteli arvokkaasti sisälle Prismaan ja hänen jokaista askeltaan suojeli lialta ja tavallisten ihmisten vaikutukselta matonkantajien ahkerasti kuninkaan eteen asettelemat kynnysmatot. Kuningatar nappasi valtavat prismakokoiset ostoskäryt ja käveli palvelijan ja vartijan saattamana kuninkaan perässä. Toinen vartija kulki seurueen edellä ja varmisti, että tie oli vapaa kuninkaan kulkea. Kuningas osoitteli tuotteita Prisman laajasta valikoimasta aina Elsa-nukesta linnunpönttöön ja palvelija kiikutti ne kuuliaisesti kärryyn. Kuningatar passitti palvelijan palauttamaan tavarat takaisin hyllyihin kuninkaan huomaamatta. Kun seurue saapui kassalle, olivat ostoskärryt aivan tyhjät. Kuningatar vaikutti hyvin kulutuskriittiseltä tuhlailevan kuninkaan rinnalla.
Seurue herätti ihmetystä ja iloa paikalla sattuneissa asiakkaissa. Moni, etenkin lapset lähtivät seuraamaan seuruetta ja kuvasivat kuningasta ja hänen hoviväkeään heidän kulkiessaan Prisman käytävillä. Loimaan teatterin nuorten toteuttamat performanssit vinksauttivat sopivasti loimaalaisten arkista kokemusta ja herättivät silmin nähden kummastusta, päiden pyrittelyä ja innostunutta ihmetystä. Myös Loimaan lehti uutisoi performansseista, joten tieto niistä levisi laamallekin kuin vain paikalla osuneille loimaalaisille. Eräs vanhempi rouva sai pitkäksi aikaa pohdittavaa, kun hän osui sekä kirjastolle että Primaan juuri parahiksi performanssien aikaan.
***
Performanssi-lauantaita edelsi kaksi ahkeraa työskentelyiltaa teatterilla. 102 hankkeeseen osallistuneet nuoret kokoontuivat teatterille hiomaan etätyöskentelyjakson aikana suunniteltuja käsikirjoituksia, suunnittelemaan puvustusta ja harjoittelemaan koreografioita kuntoon. Kumpaankin performanssia valmisteli ryhmä nuoria. Ryhmät opettivat performanssit toisille nuorille ja kaikki osallistuivat niiden esittämiseen. iltojen aikana pohdimme muun muassa, että mikä julkisella paikalla esiintymisessä on erilaista kuin perinteisessä esitystilassa tapahtuvassa esityksessä ja mikä siinä jännittää. Pohdimme myös millaista on esiintyä ihmisille, jotka eivät tiedä tulleensa katsomaan esitystä ja mietimme mitä voimme sanoa, jos joku kysyy mitä täällä tapahtuu. Suurin jännityksen aihe tuntui olevan, että mitä tehdä, jos joku tuttu sattuu paikalla sattumalta? Nuoret selvisivät vaativista esityksestä hienosti. Tunnelma esitysten jälkeen oli kihisevät innostunut. Harvoinpa sitä pääsee repimään julkisesti kirjoja tai kulkemaan kuninkaana Prisman käytävillä.
- Eeva Kemppi, 102-0hjaaja Loimaalla