Eskuksen jäsenryhmä Toisissa tiloissa viettää 20-vuotisjuhlavuottaan. Juhlavuoden kunniaksi Eskus tilasi taidekriitikko ja tietokirjailija Maria Säköltä haastattelun ryhmän historiasta ja tulevaisuudesta.
Kolme näkökulmaa ryhmän tulevaisuuteen
Vuonna 2017 Toisissa tiloissa organisoitui uudelleen. Taiteellinen vastuu ja koollekutsujuus on jaettu ryhmän aktiivisten jäsenten kesken.
Ryhmä on viime vuodet toiminut siten, että ryhmän jäsenet tekevät aloitteita siitä, mihin suuntaan ryhmää voisi edistää. Ryhmän jäsenistö kertoo suhteestaan ryhmään ja sen tulevaisuuden suuntiin kolmesta eri näkökulmasta, joissa painottuvat Toisissa tiloissa -ryhmän kohtaamiset taiteelliseen tutkimuksen, teatteri- tanssi ja esitystaidekentän sekä tieteellisen tutkimuksen kanssa. Mitä kohtaamiset kertovat ryhmästä ja sen tulevaisuudesta?
Taiteellisen tutkimuksen tekijän kokemuksia
Jaakko Ruuska on Kuvataideakatemiasta valmistunut tohtori, joka on kokeillut ryhmässä asioita, jotka liittyvät paikkasidonnaisuuteen. ”Omaan taiteelliseen tutkimukseeni on vaikuttanut ryhmän harjoitteille ominainen rakenne.” Ensimmäisessä vaiheessa määritellään tutkittava ilmiö, sitten aletaan tutkia, millaisia kosketuspintoja siihen ilmiöön voi tavoittaa ruumiillisen harjoitteen kautta. Tästä syntyy harjoitteen tekniikka. Seuraavaksi sitten kokeillaan harjoitteen tekniikkaa yhdessä. Se tuottaa osallistujille kokemuksia. Lopuksi kokemukset jaetaan. Jakaminen tapahtuu ringissä, jossa jokainen pääsee sanallistamana kokemuksiaan.
”Tämmöinen kokemuksellinen tutkiminen muodostui osaksi taiteellisen tutkimuksen menetelmiäni. Tein Toisissa tiloissa -ryhmän kanssa yhdessä osassa Irtikytketty tila -tutkimushankettani niin, että tutkin hylättyä rautatieosuutta.”
Miten ihmiset kokevat tilan, joka on koneellisesti muodostunut systeemi, joka on menettänyt käyttötarkoituksensa? Miten sitä voisi lähestyä kokemuksellisesti?
”Siihen kehitettiin harjoitteita hylätyllä radalla, käytettiin resiinaa apuvälineenä. Matkustettiin Toisissa tiloissa -ryhmän kanssa resiinalla ja kehitettiin harjoitteita siihen radalle. Sen jälkeen kutsuin radanvarren asukkaita siihen mukaan. Harjoitteet toimivat yhteisen tilan muodostamisen välineenä. He pystyivät jakamaan kokemuksen, joka oli ennen ollut vain yksityinen. Ainakin hetkeksi.”
Kokemukset tulivat tärkeäksi osaksi Ruuskan väitöskirjaa. Hän väitteli tammikuussa 2024 otsikolla ”Irtikytketyissä tiloissa – poissaolevan kosketuksia katveessa”.
Taiteellisen tutkimuksen tekeminen yhteisössä, jonka toimintaa ohjaavat taiteen tuotannolliset käytännöt, on osoittautunut haastavaksi. Toisissa tiloissa on kuitenkin erityisesti helsinkiläinen esitystaiteen kollektiivi.
”Suunnittelen tekeväni tutkimusta Etelä-Afrikassa Johannesburgissa.” Toisissa tiloissa -ryhmällä on ollut sellainen lähtökohtainen ajatus, että ruumiit tulee saman tilaan tekemään samaa asiaa ja jakamaan saman kokemuksen. Se lähtökohta on pohjoismaisessa sosiaalidemokratiassa kasvaneelle helpompi lähtökohta, kuin Etelä-Afrikan kaltaisessa kolonialismin jälkeisessä yhteiskunnassa, missä ihmiset tulevat hyvin erilaisista taustoista. Silloin tilan jakaminen on huomattavasti ongelmallisempi kysymys.
Kansainvälisyys ei ole itseisarvo
Kansainvälisesti kiinnostavia Toisissa tiloissa -ryhmän toiminnassa ovat Ruuskan mukaan tulevaisuudessa tilanteet, joissa praktiikkaa voi jakaa. ”Se voi olla kiehtovaa, jos praktiikat jollain tavalla kehittyy. Ne tuottavat uudenlaisia kokemisen ja hahmottamisen tapoja ja luo pitkäkestoisia prosesseja.”
Eli ei lyhyitä matkoja paikkoihin, joissa omaa prosessia ei tunneta lainkaan. Vaikka ne hyvältä ryhmän cv:ssä näyttäisivätkin. ”Esimerkiksi Suuri koralliriutta, sen kanssa matkustettiin Travemündeen, joten pystyttiin pienentämään siten hiilijalanjälkeä. Ja kun matkustimme laivalla, jossa harjoittelimme, niin pystyimme hyödyntämään sen ajan. Maakuntiin ja ulkomaille matkustamisessa on toisaalta silloin järkeä, kun se tehdään viisaasti. Kansainvälisyys ei ole meille mikään itseisarvo, vaikka se monille rahoittajille vaikuttaa välillä olevan.”
Pääkaupunkiseudun esitystaideskenessä kun nykyään ongelmana on Ruuskan mukaan se, että jutut ovat sille liian tuttuja. ”Ne eivät ehkä tuo uusia kohtaamisia. Kun tein hylätyllä radalla harjoitteita, niin siellä tapahtui enemmän sellaisia yllättäviä kohtaamisia. Esimerkiksi fyysisessä kontaktissa käden laittaminen olkapäälle oli yhdessä harjoitteessa liikaa.”
Yksi asia, mikä erottaa Toisissa tiloissa -ryhmän monista muista nykyesitystaiteen skenessä, on osallistujien huomioon ottaminen. ”Meidän ryhmässämme on sensitiviteettiä sitä kohtaan. Pyrimme kunnioittaman tietynlaista intimiteettirajaa. Kukaan ei joudu vaivaantumaan. Tää asia on sellainen, että aina sitä ei esityksissä ole. Tietyn avantgarden tradition mukainen yleisön vaivaannuttaminen on edelleen osa esitystaiteen käytäntöjä.”
Toisissa tiloissa ei silti hoivaa yleisöään, vaikka hoiva on esitystaiteessa varsin yleinen suhde yleisöön, samoin kuin etenkin nykytanssin somaattisissa menetelmissä omaksuttu lähestymistapa. Toisissa tiloissa -kollektiivin harjoitteissa sitä vastoin ruumiin hahmo ei ole annettu, eikä harjoitteissa liikuta tunnistetun ihmisruumiin alueella.
Kolme uutta suuntaa
Ruuska näkee kolme suuntaa, joihin ryhmä tulevaisuudessa kehittyy: ”Ryhmä on nyt Valaistumiskone-hankkeessa menossa kohti sitä, että harjoitteet lähestyvät meditaatioharjoituksia. Jos katsoo ryhmän alkuaikojen harjoitteita, niin ne on leikkisiä ja poleemisempia, mutta siinä vaiheessa, kun tulin ryhmään vuonna 2009, niin harjoitteiden kokemuksellisuus alkoi korostua yhä enemmän.”
Toinen suunta on Rihmasto-hankkeen tie, jossa harjoitteita jaetaan ylisukupolvisesti lapsille. Kolmas on tieteellisen tutkimuksen yhdistäminen toimintaan. Siihen on aloitteen tehnyt kuva- ja esitystaiteilija, vuonna 2019 ryhmään liittynyt Heli Keto.
”Olemme työstäneet Kaisa-Liisa Logrenin kanssa jo reilun vuoden ajan metsään liittyvää uutta esityshanketta ja kehitelleet mm. koululaisille suunnattuja Metsiydytään – työpajoja, joita toteutamme nyt syksyllä, osittain hakkuu-uhan alla olevassa, Matokallion metsässä Itä-Helsingissä. Lähtökohtana hankkeessa on luonnontieteellisen tiedon ja taiteen yhdistäminen”
Tekemisen kulttuuri on hyvin erilainen tieteessä ja taiteessa. ”Me yritetään tässä hankkeessa tehdä aikaisempaa tiiviimpää yhteistyötä tutkijoiden kanssa. Tällaista painostusta ei Toisissa tiloissa -ryhmällä ole ennen ollut. Olemme saaneet aikaisemminkin toki apua tutkijoilta, mutta emme varsinaisesti ole työskennelleen dialogissa luonnontieteen puolen asiantuntijoiden kanssa. Olen myös pohtinut, että yhteistyö taiteen kentän ulkopuolisten yhteisöjen kanssa voi myös tuoda meille uusia yleisöjä. Vaikka me ollaan tunnettu ryhmä esittävien taiteiden kentällä, niin aika vähän meitä tunnetaan sen ulkopuolella.”
Metsähankkeen tärkein tavoite on kuitenkin tuoda ihmisiä metsäkysymyksen äärelle ja tuottaa aktiivisia, jopa aktivistisia tekoja metsien suojelun puolesta.
Kuilu teatterin ja ryhmän välillä on edelleen iso
Kun Toisissa tiloissa -ryhmä aloitti 20 vuotta sitten, se aiheutti jopa torjuntaa. Sitä ei pidetty teatterina ja sen harjoitteisiin pohjautuvaa estetiikkaa pidettiin keskeneräisenä. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin monet silloin vielä valtavirtataiteessa vieroksutut asiat, kuten posthumanismi ja postdraamallisuus ovat yhä enenevässä määrin osa taiteen valtavirtaa.
Vuonna 2011 ryhmään tullut Eeva Kemppi työskentelee myös tuottajana esitystaiteen kentällä sekä kirjoittaa teatterikritiikkiä. ”Tietyllä tavalla on totta, että vaikkapa posthumanismin kysymys on yhä enenevässä määrin läsnä myös esimerkiksi kaupunginteattereiden ohjelmistoissa, mutta toisaalta, näen että se perimmäinen kuilu Toisissa tiloissa -ryhmän ja teatterikentän välillä on oikeastaan edelleen ihan yhtä suuri kuin ryhmän aloittaessakin.”
”Mutta se, mikä musta on kiinnostavaa on se että tämä ei oo silti lähestynyt sitä teatteria.” Pikemmin päinvastoin. Aluksi oli esityksiä, kuten Golem, jossa oli selkeämpiä draamallisia kohtauksia ja teatterinäyttämö käytössä.
Esitysten kirjo on kuitenkin laajentunut ja yleisösuhteen pohdintaa on enemmän. Esityksissä on monia eri muotoja. Ryhmän alkusykäyksenä oli Esa Kirkkopellon pitämä kurssi Kuvataideakatemiassa. Alusta saakka oli mukana tekijöitä sekä kuvataiteen että teatterin piiristä.
Siinä, missä Toisissa tiloissa myös edelleen vahvasti eroaa monista muista, on esiintyjyyden ajattelu. Esittävän taiteen kentällä on laajasti herätty viime aikoina siihen, että monenlaiset ruumiit ja tavat olla on tärkeä tuoda esiin. Tanssikenttä on muuttunut kovasti, eikä siellä tarjota enää ainoastaan huippuunsa treenattuja, virtuositeettia esitteleviä, samannäköisten kehojen esityksiä. Toisissa tiloissa eroaa kuitenkin tästäkin sillä, että heillä erilaisuus ei ole kuitenkaan mikään lähtökohta vaan se, että kaikki ruumiillisuudet ja olemisen tavat ovat itsessään kiinnostavia. ”Kukaan ei silloin edusta minkäänlaista tiettyä ruumiillisuutta.”
Uusissa konteksteissa
Toissa tiloissa toteuttaa vuosina 2024-2025 yhdessä Kajaanissa kaupunginteatterin kanssa esityssarjan. ”Etäisyys näkyy siinä, että toimintamallit ovat erilaiset. Eri tavallaan posthumanistiset teemat ovat kyllä tulleet isosti esiin, mutta eivät välttämättä muuten. Ihmisen jälkeisyys ei ehkä kuitenkaan näy niin kokonaisvaltaisesti. Eli se, että näyttämöllä olisi jotain muuta kuin ihminen, niin ei sitä vielä isossa mittakaavassa siellä ole.”
Kemppi muistuttaa, että ajan hengen mukaisesti Kirkkopelto oli toiminut aiemmin teatteriurallaan 1990-luvulla auteur-ohjaajan roolissa. Ryhmän koollekutsumisen aikoihin Kirkkopelto koki, että teatterin ei ole enää mahdollista uudistua ohjaajan vision kautta. Uusi visio on vain uusi visio, eikä se lopulta muuta mitään. Teatterin uudistuminen törmää väistämättä ihmishahmon aiheuttamiin rajoituksiin. Tästä havainnosta käsin Kirkkopelto lähti etsimään uutta.
”Paikallinen kajaanilainen bloggari sanoi, että tämä on oudointa, missä hän on ollut mukana.”
Tulevaisuutta ajatellen Kemppi pitää tärkeänä sitä, että ryhmä pääsisi toimimaan monissa eri konteksteissa, myös ei-taidekonteksteissa. Ja vaikka ryhmä on 20 vuoden aikana kiertänyt paljon, niin kotimaassakin riittää paikkoja, joissa ryhmä ei ole esiintynyt.
Tärkeää Kempistä on, että ryhmä toimii niin kauan kuin se on mielekästä.
”Ryhmän toiminnasta ei saa mielestäni missään vaiheessa tulla sellaista, että tärkeintä on vain ylläpitää toimintaa itsetarkoituksellisesti.”
Haastattelijana teatterikriitikko, tietokirjailija Maria Säkö
—
Toisissa tiloissa -ryhmän juhlavuoden tapahtumia:
Teatterimuseossa toteutetaan Toisissa tiloissa -ryhmän 20-vuotista toimintaa esittelevä Elävä utopia -näyttely. Näyttelyssä kävijä pääsee kurkistamaan Toisissa tiloissa -ryhmän historiaan ja tutustumaan ryhmän taiteelliseen praktiikkaan lähietäisyydeltä. Näyttely esillä 11.9.-20.10.2024 (Teatterimuseo, Helsinki).
Maanantaina 28.10. Kansainvälisen ekosomaattisen esiintymisen foorumi esittäytyy. Raffaele Rufo, International Forum of Eco-Embodied Arts [IFEEA] -verkoston perustajajäsen, vierailee Eskuksella maanantaina 28.10. klo 17–19. Vapaa pääsy.
Tiistaina 29.10. klo 10-13.00 Rufon vetämä ekosomaattinen työapaja, avoin kaikille Eskuksen jäsenille. Vapaa pääsy, ilmoittaudu täältä.
