Kolmisenkymmentä esitystaitelijaa sekä rahoittajien ja päättäjien edustajia kokoontui Esitystaiteen keskuksella Suvilahdessa 19.11. keskustelemaan siitä mitä tapahtuu esitystaiteen kentällä juuri nyt, miten hyvin käynnistynyt pöhinä voisi jatkua ja taiteilijat tehdä työtään palamatta loppuun rakenteellisia uudistuksia odotellessa.
Keskustelutilaisuutta johti ja puheenvuoroja jakoi kulttuurituottaja Heidi Backström. Keskustelutilaisuus käynnistyi muutamalla alustuksella ja puheenvuorolla. Aluksi Eskuksen puheenjohtaja, Toisissa tiloissa -ryhmän jäsen Jaakko Ruuska esitteli esitystaiteen yhteisöä ja sen monimuotoisuutta sekä Eskuksen roolia esitystaiteen puolustajana, mutta ei portinvartijana ja taiteenlajin rajojen määrittäjänä.
Todellisuuden Tutkimuskeskuksen ja Riihimäen teatterin taiteellinen johtaja Janne Saarakkala otti alustuksessaan haasteen vastaan ja määritteli esitaiteen erityispiirteitä ja luonnetta mm. performanssin ja nykyteatterin ja –tanssin välimaastoissa.
Ohjaaja ja esitystaiteilija Lauri A. Matila avasi esitystaiteelle keskeistä kysymystä; koko ajan muutoksen ja pohdinnan alla olevaa yleisösuhdetta. Esitystaiteessa katsoja on kokija, ei asiakas tai kuluttaja. Esitystaiteen katsojasuhde linkittyy ihmiskuvan murrokseen ja ”patriarkaalisen puna-multa teatteritradition” hajoamiseen. Esitystaide kysyy mikä on taiteen ja taitelijan rooli ympäristökriisin aikakaudella?
Oblivian taiteellisen johtaja ja Mad House Helsingin hallituksen jäsen Annika Tudeer puhui esitystaiteen tapahtumapaikoista ja niiden puutteesta. Helsingissä näyttämöt ovat vähentyneet ja esitystaide kärsii esitystilojen puutteista. Mad House on vuodesta 2014 saakka järjestänyt viisi esitystaiteen sesonkia ja tutkii nyt ympärivuotisen esitystaiteen näyttämön pyörittämisen mahdollisuuksia.
Tanssitaitelija Satu Tuomisto kertoi puheenvuorossaan, miksi tanssitaitelija on valinnut esitystaiteen yhteisön. Hän kuvasi yhteisöä avoimeksi, keskustelevaksi ja anteliaaksi. Anteliaisuuden koettiin nousevan juuri määrittelemättömyydestä ja kuratoinnin puuttumisesta.
Avoimessa yleisökeskustelussa kuultiin kommentteja akuutista rahoituksen puutteesta, kentän hahmottamisen haasteista ja toive, että esitystaiteen kenttä pystyisi selkeämmin ja yhtenäisemmin hahmottelemaan prioriteettinsa. Rahoittajien ja päättäjien näkökulmasta monet rinnakkaiset ja pienet toimijat ovat haaste; on vaikea hahmottaa kuka tekee ja mitä tekee. Esille nousi kysymyksiä kuten miksi tarvitaan kaksi rinnakkaista alustaa Eskus ja Mad House, ja miksi Eskus ei voisi toimia rahoituksen hakijana ja jakaa rahoitusta jäsentensä kesken kuten yli 25 vuotta sitten perustettu Universum -yhdistys.
Keskustelussa selvennettiin ja väännettiin rautalangastakin toimijoiden erilaisia tarkoitusperiä ja tehtäviä: esityksiä tuottava tai ohjelmistoja kuratoiva tuotantoalusta on eri kuin yhteistyöalusta, joka edistää esitystaiteen asemaa sitä määrittelemättä ja tarjoaa vapaan tilan yhteistyölle. Molempia tarvitaan ja molemmille on tilaa. Pienten toimijoiden taloudellinen itsenäisyys on taiteellista itsenäisyyttä ja vapautta. Aika on uusi ja se vaatii uudenlaisia toimintatapoja ja uudenlaisia alustoja. Haasteena on miten rahoituksen rakenteet voisivat pysyä muutoksen perässä ja vastata kentän tarpeisiin.
Keskustelussa nousi esiin tarve kirkastaa ja selventää viestiä, jolla voisi viestittää Opetusministeriön suuntaan selkeämmin sekä Taiken että taidekentän jakamaa huolta: rahoitusta tarvitaan lisää ja taidekentän muutokset tulee ottaa paremmin rahoituksessa huomioon. Keskustelutilaisuudessa ideoitiin myös Taiken, Tinfo:n ja Eskuksen yhdessä järjestämää tapaamista, jossa opiskeltaisiin ja visioitaisiin millaisia uusia taiteellisia ja tuotannollisia alustoja on jo syntynyt ja millaisia alustoja tarvitaan, jotta voimme toimia uudessa tilanteessa, ekokriisin aikakaudella.
- Eeva Kemppi
****
Myös tilaisuuteen osallistunut Teatterin tiedotuskeskuksen johtaja Hanna Helavuori summaa keskustelua ja pohtii kolmannen aallon alustojen ja monikollisuutta merkinnöissään: https://www.tinfo.fi/fi/TINFO-tiedote_38__22112018#hanna
